Unen ja sairauksien välisiä mekanismeja tutkivan SleepWell-tutkimusohjelman vetäjän näkemyksen mukaan psykiatrialla ja muilla neurotieteillä olisi paljon nykyistä enemmän annettavaa toisilleen.

Unen tutkiminen on hyvä esimerkki monitahoisesta biologisesta ilmiöstä, jonka tutkiminen vaatii monialaista verkostoitumista tai asian ympärille rakennettuja laajoja ohjelmia.

Psykiatrian professori Tiina Paunio vetää Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan SleepWell-tutkimusohjelmaa.

”Ohjelmassa unta tutkitaan kahdeksan eri tutkimusryhmän voimin translationaalisesti. Toisin sanoen eri aloja edustavat tutkimusryhmät lähestyvät samaa aihetta kukin omasta tulokulmastaan”, Paunio kertoo.

Ohjelmassa tutkitaan eri-ikäisiä ja terveydeltään erilaisia ihmisryhmiä. Lisäksi mukana on eläintutkimusta ja molekyylitason tutkimusta.

”Yhteinen tavoitteemme on ymmärtää paremmin unien ja sairauksien välisiä mekanismeja. Ydinkysymyksinä on esimerkiksi, miten unihäiriöt altistavat sairauksille ja toisaalta, mikä on unen merkitys ja rooli palautumis- ja toipumisprosessissa”, summaa Paunio, joka toimii myös psykiatrian ylilääkärinä ja opetusvaradekaanina.

Yhteinen tavoitteemme on ymmärtää paremmin unien ja sairauksien välisiä mekanismeja. Ydinkysymyksinä on esimerkiksi, miten unihäiriöt altistavat sairauksille ja toisaalta, mikä on unen merkitys ja rooli palautumis- ja toipumisprosessissa.

Aivosairaudet vaativat monipuolista tutkimusta

Laajan, monitieteisen tutkimusohjelman vetäjänä Paunio pitää Kansallista neurokeskusta tervetulleena eri alojen ihmisten törmäyttämisalustana, jota psykiatritkin voisivat nykyistä rohkeammin ja laajamittaisemmin hyödyntää.

”Psykiatrian häiriöt ovat lähtökohtaisesti monimutkaisia aivosairauksia, joiden täydelliseen ymmärtämiseen ei riitä yksi lähestymistapa vaan tarvitaan monitieteellistä tutkimusta. Neurokeskuksellahan on juuri tällainen yhdistäjän rooli”, hän toteaa.

Parhaimmillaan neurokeskuksen kautta voisi Paunion mielestä löytyä psykiatreille yhteistyökumppaneilta, joiden ansiosta omat tutkimuskysymykset voisivat hioutua, kun esimerkiksi käytössä olevia tutkimusmenetelmiä voisi laajentaa. Psykiatrit toisivat yhteiseen pöytään oman antinsa.

”Neurokeskus tarvitsee psykiatriaa. Muilla lääketieteen aloilla ei kenties niin paljon huomioida ihmistä psykososiaalisena yksilönä ja esimerkiksi minkälainen vaikutus sosiaalisella ympäristöllä on ihmisen sairastumiseen”, Paunio korostaa.

Vastaavasti psykiatrisia hoitomuotoja, kuten esimerkiksi psykoterapiaa tai muita psykososiaalisia hoitoja voisi hyödyntää monitieteellisissä tutkimuksissa.

Paunio toivoo, että psykiatria on vastaisuudessa vahvemmin neurokeskuksen toiminnassa edustettuna.

”En itse ehkä edusta psykiatrian valtavirtaa, mutta joka tapauksessa pidän psykiatrian ja neurologian välistä rajaa lähinnä veteen piirrettynä viivana”, Paunio toteaa.