2000-luvun alkupuolella Heikki Rauvala, Eero Castrén ja allekirjoittanut olimme saavuttaneet omilla tutkimusalueillamme samanaikaisesti tieteellisen läpimurron: vitsailimme, että kolme professoria ja kolme ideaa.

Koimme, että tutkimustemme tuloksien pohjalta aika olisi otollinen lääkekehitykseen. Halusimme, että tutkimustuloksiamme hyödyntävän yrityksen tieteellinen osaamisen olisi laaja-alainen. Emme löytäneet kriteereitämme vastaavaa yhteistyökumppania, joten päätimme perustaa oman yrityksen. Jaan alla näkemyksiäni ja kokemuksiani tutkimuksen kaupallistamisesta tuotteeksi ns. oppituntien (engl. lessons learned) kautta.

Oppitunti 1: oman firman perustaminen

Haimme ja saimme perustamisvaiheessa TEKES:in kaupallistamisprojektituen, jonka turvin tehty selvitystyö mahdollisti oman lääkekehitysfirman perustamisen. Meillä ei ollut kokemusta yrityksen perustamisesta, ja onneksemme saimme korvaamatonta tukea jo sen ruljanssin läpi käyneeltä professori Markku Jalkaselta, Biotien perustajalta.

Olimme yhteisesti yhtä mieltä siitä, että perustamamme firma tarvitsi vetäjäkseen paitsi bisnesosaajan, myös biotekniikan substanssiosaajan. Tutkimusjohtajan tehtävään suostui onneksemme Henri Huttunen, joka oli väitöskirjatutkimuksensa jälkeen työskennellyt muun muassa Orionilla sekä Harvardin yliopistossa USA:ssa. Hän oli erinomainen tulkki meidän tutkijoiden ja yritysmaailman välissä. Nykyinen toimitusjohtaja Pekka Simula on yhdessä Huttusen kanssa jatkanut nousujohteista työtä Herantis Pharman luotsaamisessa tuotekehitysyrityksenä, jonka painopisteenä on lääkeaihioiden kehittäminen sairauksiin, joihin ei tunneta riittävän hyviä hoitoja.

Tällainen asiantuntijuuden oikeanlainen kohdistaminen mahdollisti sen, että yhtäältä firma oli osaavissa käsissä ja toisaalta me kolme professoria pystyimme keskittymään tutkimustyöhömme täysipäiväisesti.

”Yhteiskunnallista vaikuttuvuutta lisäisi se, että yliopistosta valmistuvalla nuorella ihmisellä olisi valmiudet yrityksen perustamiseen; että hän osaisi hyödyntää sitä kautta tutkimustuloksiaan.”

Oppitunti 2: yrittäjänopintojen alkeet osaksi opintoja

Yliopistolaki määrää yliopistojen kolme perustehtävää: 1) edistää vapaata tutkimusta, 2) antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta, sekä 3) kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Yliopistot täyttävät vaaditut kohdat 1-3, ja niiden hoitamiseen saa myös koulutusta. Esimerkiksi pedagogiset opinnot tukevat tutkimukseen perustuvan opetuksen antamista.

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ei voi kuitenkaan tarkoittaa ainoastaan sitä, että tutkijat puhuvat televisiossa tai radiossa. Yhteiskunnallista vaikuttuvuutta lisäisi se, että yliopistosta valmistuvalla nuorella ihmisellä olisi valmiudet yrityksen perustamiseen; että hän osaisi hyödyntää sitä kautta tutkimustuloksiaan.

Minua harmittaa nähdä tohtorinkoulutuksen saaneita työttöminä: heillä olisi takuulla substantiaalista kapasiteettia yrityksen perustamiseen, muttei kenties tietotaitoa siitä, mitä yrityksen perustaminen ja pyörittäminen vaativat.

Tutkimukseen perustuvat yritykset ruokkivat tutkimusta ja opetusta, ja synnyttävät työpaikkoja. Tästä hyvänä esimerkkinä käy Tanska, missä monet suuret lääkekehitysyhtiöt ovat kirjoilla. Yhtiöiden pääomistajana on usein tanskalainen säätiö, joka jakaa suuren osan voitosta takaisin tutkimukseen. Tanskalainen tutkimus kukoistaa.

Oppitunti 3: patentit suojaavat innovaatioita

Olen törmännyt tutkimuspiireissä usein harhaluuloon, että patentointi jotenkin estäisi tutkimusta. Bioalan ja lääkealan innovatiivisiä yrityksiä ei ole olemassa ilman patentteja. Oman tuotteen patentointi on ihan keskeinen ja olennainen asia: innovaatiot täytyy patentoida. Tutkimuksen jatkumista ja erityisesti tutkimustulosten hyödyntämistä voi estää sen sijaan se, jos joku muu ottaa innovaatiosi käyttöön ja patentoi sen.

Aivotutkimuksen vuosisata?

Puhutaan, että meneillään on aivotutkimuksen vuosisata. Rahoituksen osalta sen olemassaoloa ei kuitenkaan huomaa. Kolmen oppitunnin lisäksi koen tärkeäksi käsitellä rahoituksen haasteita.

Hidasteena suomalaiselle biotieteiden ja neurotieteiden tutkimukseen perustuvalle yritystoiminnan kehittymiselle on pääomasijoitusten vähäisyys. Vaikka rahoitus- ja eläkevakuutusyhtiöillä on kymmeniä miljardeja euroja sijoituspääomaa, ne sijoittavat suomalaisten bioalan yritysten sijaan ulkomaisiin yrityksiin. Mikä tähän mahtaa olla syynä? Neuroala ei ole muihin tieteenaloihin verrattuna Suomessa riittävän näkyvä. Näkyvyyden vähäisyys todennäköisesti vaikuttaa pääomasijoittajien kiinnostuksen puutteeseen.

On valitettavaa, että edellä mainituista ja muistakin syistä johtuen jo useat suomalaiset lääkefirmat ovat siirtyneet Yhdysvaltoihin. Näistä esimerkkinä alun perin oululainen FibroGen, joka on kasvanut miljardiluokan yritykseksi USA:ssa, amerikkalaisen QuatRx Pharmaceuticalsin nykyisin kokonaan omistama tytäryritys Hormos Medical, sekä Biotie.

Mallia Virosta

Voisimme ottaa Suomessa mallia synnyinmaastani Virosta, jossa yrityksen perustaminen on tehty todella helpoksi: yrityksen voi perustaa älypuhelimen kautta. Lisäksi virolaisissa yliopistoissa työlästä rahoitushakemusruljanssia tuetaan siten, että jokaisesta myönteisen päätöksen saaneesta ulkomaisesta rahoitushausta tai teollisuusyhteistyöstä professori saa maksaa itselleen palkkaa tuhat euroa kuukaudessa koko rahoituksen kestoajan. Tämän kaltainen porkkana innostaa hakemaan lisää rahoitusta.