30.5. vietetään maailman MS-päivää. Kansallisen neurokeskuksen koordinoimissa, eri tahojen huippuosaamista yhteen tuoneissa pilottiprojekteissa tehdään uraauurtavaa poikkitieteellistä työtä myös MS-taudin parissa.
Kansallinen neurokeskus koordinoi MS-tautiin keskittyvää, kahdesta eri kokonaisuudesta koostuvaa projektia. Se on yksi kuudesta Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamasta pilottiprojektista, joissa idea on luoda tutkimukseen synergiaetuja törmäyttämällä poikkitieteellisiä huippuosaajia eri puolilta maata keskenään.
”Tavoite MS-pilotissa on luoda uusia yhteistyökuvioita ja synnyttää niiden kautta uusia ratkaisuja MS-taudin ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja diagnostiikkaan”, selvittää Kansallisen neurokeskuksen ohjelmapäällikkö Merja Jaronen.
Yhteistyö MS-taudin tutkimuksessa tuottaa jo erilaisia hedelmiä. Suomen Akatemia myönsi huhtikuussa viiden vuoden rahoituksen MS-pilotissa mukana toimineelle Tampereen yliopiston akatemiatutkija Sanna Hagmanille humaanin in vitro -tautimallin kehittämiseen. Tutkimuksessa hyödynnetään aitoja ihmissoluja.
”MS-tutkimusta tehdään tyypillisesti eläinkokeilla, mutta koska eläimillä ja ihmisillä on suuret erot, niiden tuloksia on vaikea soveltaa ja osumatarkkuus on huono. Kehitämme poikkitieteellisessä tiimissä alustaa, jolla voidaan löytää uusia mahdollisia lääkeainekandidaatteja MS-tautiin käyttämällä ihmisperäisiä soluja”, kertoo Sanna Hagman.
Pystymme genotyyppamaan MS-potilaita eli katsomaan minkälaisia MS-taudille altistavia riskialleeleja heillä on. PET-kuvantamisella pystytään suoraan katsomaan elävästä ihmisestä gliasolun eri fenotyyppejä. Kun nämä tiedot yhdistetään soluviljelystä saatuun tietoon, saamme todellista täsmädataa solujen käyttäytymisestä ja lääkeaineiden vaikutuksesta niihin.
Ymmärrystä progressiivisesta MS-taudista
MS-pilotin kokonaisuutta koordinoiva TYKS:n neurologian professori Laura Airas vetää itse myös pilotin toista osaprojektia. Siinä selvitetään MS-taudin patologiamekanismeja sekä MS-taudille altistavia riskigeenejä ja millä mekanismilla ne vaikuttavat.
”Yritämme yrittää ymmärtää paremmin mitä aivoissa tapahtuu, kun on kyse nimenomaan MS-taudin progressiivisesta muodosta, johon tällä hetkellä ei ole muuta kuin supportiivista hoitoa”, Airas taustoittaa.
Airaksen tutkimuksessa yhtenä osakokonaisuutena selvitetään, käyttäytyvätkö MS-taudille altistavan riskialleelin tai toisaalta suojaavan, protektiivisen alleelin omaavat gliasolut eri tavoilla soluviljelyssä. Tämä osuus hankkeesta tehdään yhdessä professori Airaksen ja akatemiatutkija Sanna Hagmanin kanssa Tampereen yliopiston neuroryhmässä.
”Kun samaan kudosviljelymaljaan laitetaan neuroneja, pystytään mittaamaan minkälaista haittaa gliasolut niille aiheuttavat. Eri lääkeaineita kokeilemalla pystytään katsomaan, voidaanko solujen aiheuttama haitta neuroneille estää”, Airas selvittää.
Ainutlaatuista Airaksen projektissa on soluviljelystä saatavan tiedon yhdistäminen MS-potilaiden PET-kuvantamisesta saatuun tietoon.
”Pystymme genotyyppamaan MS-potilaita eli katsomaan minkälaisia MS-taudille altistavia riskialleeleja heillä on. PET-kuvantamisella pystytään suoraan katsomaan elävästä ihmisestä gliasolun eri fenotyyppejä. Kun nämä tiedot yhdistetään soluviljelystä saatuun tietoon, saamme todellista täsmädataa solujen käyttäytymisestä ja lääkeaineiden vaikutuksesta niihin”, Airas toteaa.
Yhtenä äärimmäisen mielenkiintoisena hypoteesina tutkimuksessa on, että sitä voidaan mahdollisesti soveltaa muihinkin sairauksiin, joihin liittyy neurodegeneratiivisia prosesseja.
”Alkutriggeri sairauksissa voi vaihdella, mutta kun prosessi käynnistyy aivoissa, se voi olla samankaltainen sairaudesta riippumatta”, Airas pohtii.
Solutason näytteitä täsmähoitojen kehitykseen
MS voi olla hyvin yksilöllinen sairaus ja ilmiöiden löytäminen vaatii isoja aineistoja. Ainoa tapa löytää täsmähoitoja kulkee sinnikkään perustutkimuksen kautta: vain se tuottaa tietoa MS-taudin syistä ja mekanismeista. Pilotin toisessa, 2018 syksyllä aloitetussa osaprojektissa tavoitteena on rakentaa valtakunnallinen toimintamalli MS-potilaista otettujen verinäytteiden entistä tehokkaampaan keräämiseen.
”Idea on kerätä MS-potilailta verinäytteitä biopankkiin systemaattisesti taudin ja lääkityksien eri vaiheissa. Samalla hyödynnetään mahdollisuus kerätä eläviä verisoluja pakastettavaksi”, taustoittaa osaprojektia vetävä HUS:n neuroimmunologian professori Pentti Tienari.
Kun MS-potilaista otetaan vastaanotolla rutiininäytteitä, voidaan samalla pistolla ottaa myös tutkimuksellisia näytteitä.
”Näiden avulla voidaan tutkia lääkkeiden vaikutuksia ja analysoida niiden haittavaikutuksiin ja tehoon vaikuttavia tekijöitä”, Tienari sanoo.
Viimeisen 15 vuoden aikana bioteknologia on kehittynyt niin, että sen avulla voidaan tutkia jopa yksittäisten solujen aineenvaihduntaohjelmia. Ne tuovat kokonaan uuden resoluution solujen yksilölliseen tunnistamiseen. Esimerkiksi single cell RNA-sekvensoinnin avulla pystytään mahdollisesti tunnistamaan suuresta solujoukosta yksittäisiä vihamielisiä, MS-tautia aiheuttavia valkosoluja.
”Kun näyteaineistot ovat riittävän laajat, voimme analysoida näiden tunnusmerkkejä, mikä on edellytys, kun kehitetään täsmähoitoja, jotka purevat kohdennetusti vihamielisiin ”terroristi” soluihin”, Tienari kertoo.