Tuttu lause meille monille joko omakohtaisesti tai tutun, työkaverin ja perheenjäsenen suusta kuultuna.
Aiemmin ajateltiin, että kipu häiritsee unta. Pitkäaikaisseurantatutkimuksissa on sittemmin havaittu, että uniongelmat saattavatkin edeltää pitkittynyttä kipuongelmaa sekä keskushermoston rappeumasairauksia. Noidankehä muodostuu pikkuhiljaa: jos nukkuu huonosti, edistää se kivun voimistumista ja muuttumista paikallisesta laaja-alaiseksi, ja kivulias ihminen nukkuu yhä huonommin. Uniongelmat taas johtavat muihin jatko-ongelmiin kuten mielialan sekä kognitiivisen kyvyn laskuun. Toisin sanoen tarkkaavaisuus ja muisti heikkenevät.
Kivulla ja uniongelmilla on tutkitusti havaittu yhteys hermorappeumasairauksiin, ja onkin tärkeää tarkastella näitä yhtymäkohtia seuraavaksi hieman yksityiskohtaisemmin.
Kivun yhteiskunnalliset vaikutukset
Selkäkivun kansantaloudelliset kokonaiskustannukset ovat noin 2 miljardia euroa vuodessa: ongelma on suuri ja moniulotteinen, ja tarkoittaa usein etenkin kroonisen eli pitkittyneen kivun kohdalla työkyvyttömyyttä tai sairaseläkettä. Erityisen huolestuttavaa on kroonisen kivun lisääntyvä esiintyminen lapsilla. Itä-Suomen yliopistossa on tutkittu lasten raportoimaa kipua, ja tutkimuksessa on havaittu, että kivun esiintyvyyteen liittyy vähäinen uni sekä huono fyysinen kunto. Koululaisilla, joita tutkimuksissa käsiteltiin, oli niska- ja selkäkipuja, ja osalla jopa laaja-alaista kipua.
Kivun ja unen yhteispeli
Evoluutio on määritellyt kivun rooliksi kertoa uhkaavasta vaarasta. Jo pienenä lapsi oppii, ettei kuumaa vettä kannata kaataa jalalle. Tämä ahdistava ja muistiin piirtynyt kokemus takaa sen, että lapsi varoo kaatamasta kuumaa vettä uudelleen päällensä.
Aivomme käsittelevät edellisen päivän asioita REM-unen aikana, ja yrittävät saada ne tunne-elämän kannalta järjestykseen. Krooniseen kipuun liittyy usein sekä altistavina tekijöinä että seurannaisongelmina tunne-elämän vaikeuksia. Aivokuvantamistutkimuksissa kivun on todettu pitkittyessään siirtyvän sensorisista hermoverkoista emotionaalisiin verkostoihin.
Potilaan kokema ahdistus ja kipupelko liittyvät usein kivun pitkittymiseen vaikeuksiin kuntoutua kivusta. Tällaisen ns. katastrofointialttiuden omaaville potilaille kivun aiheuttama ahdistuneisuus on omiaan lisäämään uniongelmia, mikä taas johtaa kivun pitkittymiseen. Noidankehä vahvistuu yhä edelleen.
Glymfaattinen järjestelmä ja hermorappeumasairaudet
Uniongelmat vaikuttavat kielteisesti myös non-REM -unen aikana toimivaan glymfaattiseen aivoja puhdistavaan järjestelmään. Glymfaattinen järjestelmä puhdistaa aivot inflammaatiota edistävistä aineista. Jos ihminen ei nuku riittävästi, ei tämä ns. aivopesu pääse toimimaan.
Glymfaattinen järjestelmä on ollut viime vuosina kansainvälisen kiinnostuksen kohteena. Prosessin tutkiminen ihmisillä noninvasiivisesti eli ”ilman kajoamista”, on haasteellista. Suomessa Oulun yliopistollisessa sairaalassa dosentti Vesa Kiviniemi on tehnyt tämän osalta uraa uurtavaa työtä kehittäessään glymfaattisia aaltojen havainnoivia menetelmiä.
”Jos potilas kärsii uniongelmista, ei glymfaattinen järjestelmä toimi tarkoituksenmukaisesti, eivätkä vastaavasti neuroinflammaatiota edistävät aineet poistu aivoista.”
Glymfaattisen järjestelmän tutkiminen on merkittävää myös siitä syystä, että etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana hermojen tukikudosta ja inflammaatiota tarkastelevissa tutkimuksissa on löydetty yhteys hermorappeumatauteihin, kuten esimerkiksi MS-tautiin, aivoinfarktin jälkitiloihin ja Alzheimerin tautiin. Kyseisissä hermorappeumataudeissa hermon tukisolukko ärtyy, ja alkaa vapauttaa tulehdusta edistäviä aineita.
Jos potilas kärsii uniongelmista, ei glymfaattinen järjestelmä toimi tarkoituksenmukaisesti, eivätkä vastaavasti neuroinflammaatiota edistävät aineet poistu aivoista.
Unirytmin järjestäminen ja virtuaalinen kivunhallintatalo
Kivun, uniongelmien ja niiden seurausten muodostamaan ongelmavyyhtiin on onneksi mahdollisuuksia puuttua. Asioihin, jotka ovat vaikuttaneet huonosti nukkumiseen voidaan vaikuttaa omiin ympäristötekijöihin puuttumalla. Päivällä pitää liikkua, illalla rauhoittua. Aivot rauhoittuvat, jos esimerkiksi lopettaa myöhäisen illan työnteon tai pelaamisen. Aivoja voi rauhoittaa myös erilaisin psykologisin menetelmin. Suomalainen unitutkimus ja teknologinen taito ovat tuottaneet useita unen seurantaan soveltuvia laitteita. Näitä voivat kansalaiset itse käyttää, ja niitä toivoisi otettavan myös hoidon ja kuntoutuksen tueksi.
Kansallinen Terveyskylä -hanke tarjoaa myös virtuaalisia kivunhoidon tukipalveluita. Kivunhallintatalo tarjoaa tietoa akuutin kivun, pitkittyneen kivun sekä syöpäkivun osalta potilaille, läheisille ja ammattilaisille.
Virtuaalinen kivunhallintatalo ei korvaa lääkärin ja potilaan vuorovaikutukseen perustuvaa suhdetta, mutta voi parhaassa tapauksessa tukea sitä muun muuassa valmentamalla potilasta hoitojaksolle sekä jatkamalla yhteydenpitoa potilaan kanssa hoitojakson jälkeen niin, ettei hoitovaste hiivu. Lisäksi käytössä on tulevaisuudessa Mielenterveystalon kehittämä älypuhelinsovelluksella toimiva neljän kuukauden pituinen uniohjelma. Lääkärit ympäri Suomen voivat lähettää potilaita kivunhallintatalon tarjoamaan verkkoterapiaan arvionsa perusteella ko. verkkoterapian soveltuvuudesta.
Perusterveydenhuollon ja tutkimusrahoituksen kipukohdat
Sosiaali- ja terveysministeriön teettämä koko Suomen kattava selvitys kroonisen ja syövästä aiheutuvan kivun hoidon järjestämistä luovutettiin peruspalveluministerille viime vuoden helmikuussa. Emme ole sen koommin kuulleet selvityksistä, emmekä mahdollisista niiden suosituksiin perustuvista toimenpiteistä. Tämä on harmillista, koska raportissa esitetään useita realistisia menetelmiä, joilla voidaan estää kroonisten kiputilojen kehittymistä ja myös hoitaa kroonisia kiputiloja aiempaa tehokkaammin ja turvallisemmin. Raportti löytyy linkistä http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3850-2.
Jotta kivunhoito saadaan resursoitua maanlaajuisesti osaksi perusterveydenhuoltoa, on tarpeen luoda paitsi työkaluja, myös kivunhoitoon erikoistuneiden terveydenhuollon ammattilaisten – erityisesti psykologien – virkoja perusterveydenhuollon eri organisaatioihin kautta maan.
Unen ja kivun tutkimus on osa kliinistä tutkimuskenttää. Työkalujen ja uusien hoitomuotojen, fyysisten ja virtuaalisten, kehitys on sidonnainen tutkimukseen. Suomalainen rahoitus kliiniselle tutkimukselle on suuressa kriisissä: rahoitus on selvästi pienentynyt sen jälkeen, kun 1990-luvun alkupuolella siirryttiin valtion suoraan yliopistosairaaloille maksamasta 12% budjettiosuudesta tutkimukselle ja opetukselle, EVO-rahoitukseen ja nykyiseen VTR-rahoituksen malliin. Tämä vaikeuttaa erityisen ankarasti juuri varsinaisen kliinisen tutkimuksen tekemistä. Muu suomalainen tutkimusrahoitus on kliinisen tutkimuksen osalta hyvin pientä. EU-rahoituksen hankkiminen puolestaan edellyttää muutaman viikon täysaikaista hakemuksen kirjoittamista, mihin kliinisillä tutkijoilla ei ole mahdollisuutta.
Investointeja vaaditaan kivun ja unen tutkimukseen, mutta ne maksavat itsensä takaisin. Päättäjillä ei enää ole varaa ”nukkua yön yli” tämän asian osalta.