Viime vuosikymmenien aikana psykiatria on erkaantunut neurotieteistä: on ajateltu, että ihmismieli olisi jotain muuta kuin osa fyysistä kokonaisuutta. Aivoneuvoston esiin nostama psykiatristen sairauksien kustannusosuus alleviivaa sitä tosiasiaa, että mieli ei ole irrallinen oma kokonaisuutensa. Psykiatriset sairaudet muodostavat kansanterveydellisesti neurologisia sairauksien suuremman haasteen.
FinnBrain-tutkimus pohjaa monitieteisyyteen
Turun yliopiston psykiatrian oppiaineessa tehdään pääasiassa neurotieteellisistä tutkimusta. Käynnistimme vuonna 2010 FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksen, joka yhdistää yli sata tutkijaa aina molekyylibiologeista sosiologeihin. Hankkeessa tutkitaan paitsi lapsen aivojen kehitystä ja terveyttä myös perherakenteita ja perheen sosioekonomisen aseman vaikutusta lapseen.
Seuraamme hankkeessa 12. raskausviikon ensimmäisestä ultraäänitutkimuksesta lähtien lapsen kehitystä. Tavoitteenamme on muodostaa aito pitkittäiskohortti, jonka terveyttä ja hyvinvointia seurataan useiden vuosikymmenten ajan. Tutkimukseen on kerätty mukaan Turun seudulta ja Maarianhaminasta 4.000 perheen kohortti.
Kun hanke alkoi, maailmalla tiedettiin vähän lapsen aivojen kehittymisestä. Neurotieteiden ja psykiatrian kannalta uutta FinnBrain-hankkeessa on lapsen normaalin kehityksen projisointi: aivot ovat plastisena elimenä alttiita ympäristölle, ja näyttääkin siltä, että odottavan äidin vointi vaikuttaa sikiön aivojen muovautumiseen.
Keskeisenä fokuksena on siis lapsen aivojen kehityksen tutkiminen erilaisia aivotutkimuksen menetelmiä monipuolisesti hyödyntäen. Erityisen kiinnostuksen kohteina tutkimuksessa ovatkin stressin- ja emootioiden säätelyyn osallistuvat keskushermoston järjestelmät ja niihin vaikuttavat geneettiset ja psykososiaaliset tekijät.
Pitkäjänteisen tutkimuksen haasteet
FinnBrain-hanke on ollut käynnissä jo kahdeksan vuotta. Ensimmäiset tutkimuksen lapset ovat 7-vuotiaita. Hankkeeseen on rekisteröity noin 40 väitöskirjatutkimusta, ja sen puitteissa on julkaistu jo yli kolmekymmentä pro gradu -tutkielmaa. Hanke on monitieteellinen ja sillä on merkittävä työllistävä vaikutus ihannetilanteessa jopa vuosikymmenien ajaksi.
Silti pahimmillaan puolen vuoden välein olemme tilanteessa, jossa rahoituksen epävarmuuden takia emme tiedä jatkuuko tutkimus. Noin 95% hankkeen rahoituksesta tulee yliopiston ulkopuolelta, ja merkittävää osaa hankkeen pyörittämisessä näyttelee jatkuva rahoitushaku. Se vie luonnollisesti aikaa itse tutkimuksen tekemiseltä.
Isoissa pitkäjänteisissä hankkeissa lähtökohdat rahoituksen hakemiselle ja saamiselle eivät kohtaa tutkimuksen todellisuutta. Tuntuu siltä, että rahoitusjärjestelmä elää lyhyiden hankkeiden ajatuskuplassa, ja rahoittajien asettamat reunaehdot tutkimushankkeille näyttäytyvät toisinaan varsin lyhytnäköisiltä ja tempoilevilta.
Pitkäjänteisen tutkimuksen näkökulmasta olisi suotavaa, että kansallisesti merkittäville hankkeille löytyisi poliittinen tahtotila rahoituksen jatkuvuudelle.
Datamassaa ja uusia interventioita
FinnBrain-hankkeen vahvuutena on neurotieteellisten tutkimusmenetelmien monipuolinen käyttö. Kahdeksan vuoden ajalta eri menetelmien kautta kerättyä tutkimusdataa on kasaantunut jo aika lailla, ja sitä tullaan toivottavasti järjestelemään ja analysoimaan jatkossa tekoälyavusteisesti.
Olemme myös alustavasti keskustelleet hankkeen muista uusista mahdollisuuksia: suoli-aivot akselin interventiot, esimerkiksi suolen mikrobimanipulaatioin tullevat mukaan lähivuosina.
Vaikka FinnBrain-hankkeessa ei pediatrisia sairauksia lukuunottamatta ole vielä kirkkaita sairaus-outcomeja, se luo vahvaa tietopohjaa terveysbisneksen uusille innovaatioille tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana.
Yhteydet teknologia- ja lääketeollisuuteen, sekä tutkijoiden oman tutkimuksen tuotteistamiseen liittyvä osaaminen tulevat molemmat merkityksellisiksi sitä mukaa kun opimme lisää lapsien aivojen kehityksistä.
Tutustumaan tarkemmin hankkeeseen täällä: http://www.utu.fi/fi/yksikot/finnbrain/Sivut/home.aspx